Asuntoahdistus

Vitsi että ahdistaa! Odottavan aika on pitkä ja silloin kuin jotain odottaa esimerkiksi sitä omaa ensimmäistä kotia ja sen fiksailua. Meillä on siis noin kuukausi aikaa ennen kuin päästään tekemään kauppakirjoja ja sen myötä saadaan avaimet. Mä nään jo unia että ollaan siellä ja asutaan, mutta niissä unissa ei ollenkaan näy meidän tekemää remonttia ;) Onko se siis viesti siitä etten vielä ole ihna varma mitä haluan tehdä niille seinille?

Tytön huoneeseen on nyt tilattu tapetti, mutta muuten olen alkanut epäilemän kirkkaankeltaista teemaa..Puunrunkoja haluan edelleen, mutta minne ja mitä? Äh.. mulle käy aina näin, innostun jostain hirveästi ja sitten kun mietin ja pohdin en oikeastaan pidäkkään ideasta enää niin kovasti. Tietysti kuukauden aikana ehdin taas tykästymään kaikkeen suunniteltuun uudelleen. 

Rehellisesti sanoa asuntoakin enemmän pinnalla on ollut vatsatauti. Meidän perheestä 2/3 on nyt päässyt taas muistelemaan miksi me vihataan vatsatautia ehkä eniten kaikista sairauksista. Olaan oltu tosi terveitä ja vältytty suuremmilta jutuilta, pientä flunssaa lukuunottamatta, mutta nyt oli sitten meidän vuoro. Tässä kaikessa hässäkässä mies on ollut koulussa ja minä oksentelevan lapsen kanssa kotona, mutta onneksi on Emola, jonne voi itse mennä sairastamaan ja saamaan lapsenhoitoapua. Tämän seurauksena nyt kuitenkin Emolassakin sairastetaa :( hups, sori!

Sain muutama päivä sitten melko puhelun myös töistä. Olen vuoden loppuun virallisesti hoitovapaalla kotona, mutta tilanteiden muututtua töissä tarvittaisiinkin mua töihin jo ensi kuun alusta alkaen niin paljon kuin mahdollista. Nooh hoitopaikkaahan( Emolaa lukuunottamatta) meillä nyt ei ole ja ajattelinkin niin että voisin miehen työvuorojen mukaan sopia itselleni työpäiviä. On oikeastaan ihan kiva mennä töihin ja kun tiedän että tyttö on kotona isän tai Emolassa hoidossa voin ihan huoletta luottaa siihen että pärjäävät ja tyttö on hyvässä hoidossa. Hoitopaikkaa onkin haettu vasta syksylle, koska yksinkertaisesti koen että kun lapsi ei osaa omaa tahtoaan puheella ilmaista on hän aivan liian pieni hoitoon.

Olen siinä mielessä onnekas että voin olla lapseni kanssa kotona ja oikeastaan nyt vielä onnekkaampi kun voin tehdä siinä samalla töitä :) Ajattelen sitä nyt remonttibudjetin lihoituksen kantilta :)

Käytiin tänään Mamin ja Pappan luona katsomassa vähän mitä sinne kuuluu. Matkalla näkyi jo hirveästi valko- ja sinivuokkoja. Muistan että pienenä niitä tuli aina äitienpäiväksi kun aamulla niitä lähdettin hakemaan. Muutama vuosi sitten niitä ei löydetty kyllä äitienpäiväksi, mutta nyt taitavat jo kuihtua ennen äitienpäivää.

Jotenkin muutenkin tuntuu että ilmat on ihanan lämpimät ja kukkia putkahtelee esiin joka paikasta. 

 Oikeestaan on aika ihanaa että kesä tulee vaikka talvi-ihminen olen kyllä viimeiseen asti. Mikään ei oo niin tunnelmallista kuin lumisade tai kuulas, oranssi pakkas-aamu :)

-A

Makuuhuone

Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin viemärivesi tuhosin suurimman osan huonekaluistamme ja myös sänkymme jouduttiin viemään roskikseen siinä samassa. Nyt olenkin yrittänyt pohtia minkälaisen sängyn haluaisimme. Vanha sänkymme oli Ikean Fjell, jonka kuvan lainasin Ikean sivuilta.

Haluaisimme nyt jotain saman tyyppistä, kokopuista, mutta kevyempää ratkaisua. Säilytystila sängyn alla olisi tarpeellinen, mutta ilmankin voimme elää. Sängyn väristä meillä on hieman erimielisyyttä. Mies haluaisi tumman, minä valkoisen. Nooh eiköhän me tästäkin päästä yhteisymmärykseen tavalla tai toisella. Uuden makuuhuoneemme yksi seinä on kaappia ja huoneen läpi tulee olemaan kulku takapihalle. Todennäköisesti makuuhuoneeseen tulee myös työpiste, johon sijoitamme tietokoneen. Vaikka tietokoneesta makuuhuoneessa en pidäkään se on kuitenkin ainut mahdollisuus rauhalliseen työnurkkaukseen. 

Keittiön tapettia etsiessäni törmäsiin muutamiin puu-aiheisiin tapetteihin ja muutaman tunnin selailun jälkeen olen vakuuttunut että meidän makuhuoneen päätyseinään tulee koivurunko-tapetti. Elloksella on omansa, löysin myös Duron ja Cole & Sonin tapettejä joissa on puunrunkoja. Nyt alkaa armoton metsästys ja pohdinta mikä näistä olisi meille sopivin. 

Verhoiksi ajattelin nyt keittiössämme roikkuvia Marimekon sini-valkoisia Kaivo-kuosisia verhoja, jotka äitini on minulle tehnyt. 

-Anni

Maalia vai tapettia?

Me ollaan päätetty että tehdään mahdollisimman paljon itse, joka tarkoittaa sitä että "hieman" pitää pohtia mihin ne omat rahkeet riittää. Koska itse olen nyt-heti-kyllästyvää tyyppiä, pitäisi projektin olla melko helppoa ja suoraviivaista, niin ja eikö remppaaminen ole. Kolmiomme on melko hyvässä kunnossa, eikä se vaatisi paljoakaan työtä, mutta lähinnä ajatus onkin muokata siitä omanäköinen. Koska tämän hetkisessä vuokra-asunnossamme kävi pieni viemärivesivahinko on tämänhetkiset huonekalumme yhden käden sormissa laskettavissa. Ruokailuryhmä ja syöttötuoli, ruskea divaanisohva ja 100-vuotias perintöarkku siinähän ne. Kaiken kukkuraksi pääsen vielä ostamaan uusia huonekaluja kunhan vaan saan päätettyä mitä ne ovat, melko kurjaa :P

Uuden kotimme keittiössä on melko uudet sini-harmaat kaapit, joista emme oikein pidä. Olen tutkaillut vaihtoehdot d-c-fixistä, maalaukseen ja ovien vaihtoon ja päätynyt siihen viimeiseen. Ainakin saan itse valita(ja maksaa) lystin. Mietinnöissä on ollut valkoiset tai tummat kaapit, jotka sopisivat niin punaiseen syöttötuoliin, ruskeaan ruokailuryhmään kuin Marimekon Kompotti-unelmatapettiin, jota haluaisin keittiön seinään. 

Kuva on lainattu Netrauta.fi sivuilta.

Ruskean keittiön pöydän päälliseen joudun ehkä kokeilemaan dc-fixiä kun sitä niin kovasti joka puolella näkyy. Matoksi toivoisin jotain pehmeää ja epäkäytännöllistä, mikä on lapsiperheeseen varmaankin juuri se oikea vaihtoehto.  Hulluilta Päiviltä ostin itselleni String pocket-hyllyn ja luulenkin että sen paikka tulee olemaan keittössämme, missä voin sitä ihailla joka päivä.

-Anni

Tytön huone

Meidän tyttö on vasta 1-vuotias mikä tarkoittaa että äidillä aika vapaat kädet värityksen ja tavaroiden suhteen. Lempiväreihini ei kuulu vaaleanpunainen, eikä sitä löydy meiltä edes kovin monesta vaatteesta, joten se on heti Ei-listalla.

Erilaisia sisustusblogeja ja inspiraatiota hakiessa olen törmännyt aika moneen harmaaseen ja valkoiseen lastenhuoneeseen, jotka on hurjan söpöjä, mutta jotenkin "liian" puhtaita mun makuun. Joku ihana pilvi-, ruutu- tai raitatapetti ois niin kauniita, eikä se muumikaan ihan hirveä olis. Ahh..noh ehkä joskus kun tyttö on isompi. Ennen kuin mitään erityistä olin miettinyt pyysin isoäidiltäni Mamilta päiväpeittoa kirpun sänkyyn. Sain valita mallin ja äitini mukaan peitto on pian valmis. 

Käytiin pankissa yllättävästä syystä tässä taannoin ja mukava pankintäti ojensi meidän kirpulle käteen säästölippaan ja silloin mulla välähti.! Keltainen norsu, se saisi nyt toimia ratkaisuna tälle "ongelmalle". Marssin kauppaa ja aloin selaamaan Tikkurilan värilirpakkeita oikein olan takaa ja olin heti aika pettynyt. Sitä ihanaa sitruunankeltaista ei näyttänyt löytyvän mistään. Oli greippiä, rentukkaa ja jotain muuta haaleaa ja kuluneen väristä mutta ei sitä, minkä olin jo sielunisilmin nähnyt sen pienen huoneen seinässä. Noh tulin kotiin niiden lastujen kanssa ja mietin mitäs nyt sitten. Kaivoin kassista ne värit ja muut remppaideat mitä kaupasta hamstrasin ja levitin ne ikkunan eteen sohvalle ja voila! Yks niistä alko näyttääkkin aika kivalta!!! Mä luulen että nyt se on selvinny mitä mä haluan sille seinälle ;) 

No kun tää keltainen dilemma ratkesi olin huojentunut. Tiesin että haluan yhdelle seinälle raitoja tai pilkkuja tai jotain vähän leikkisämpää. Googlailin tapetteja ja maalausideoita ja löysinkin yhden aika kivan DIY-idean, jossa seinän pilkuttamiseen oli käytetty ammunnassakin tuttuja maalitaulun korjauspalluroita. Tiedän että mun vanhempien vintillä on näitä satoja, koska meillä harrastetaan metsästystä. Joten tämäkin ongelma ratkesi melkein itsellään. Tilasin lisäksi käsityötaiturilta, joka sattuu olemaan mieheni veljen tyttöystävä, väreihin sopivan maton, joka koostuu erikokoisista, ympyränmallisista virkatuista pikkumatoista. Ahh! siitä tulee niin ihana.

Esittelin mun ideat tietysti miehelle, joka nyt ei ollut ainakaan ideaa vastaan, mikä on siis jo todella hyvä ;) Äitini sen sijaan oli selvästi epäilevämpi, ja yritti sanoa että eikö tytölle voisi laittaa nyt vielä jotain lapsellista kun hän on niin pieni. Nooh mä nään tän niin että kun kirppu ei vielä kovin kovaa ilmase minkävärisiä seiniä hän mieluiten kattelee, niin äiti saa päättää ;) uskon että aika jolloin myös mun pitää taipua tytön tahtoon on tuskallisen lähellä.

Sängyksi ajattelin Ikean Minnen-sänkyä, mutta pikainen visiitti vanhempieni luona ja meidän leikkimökissä saikin mun pään kääntymään ikivanhaan vihreänsiniseen jatkettavaan puusänkyyn, joka kaipaa hieman rakkautta ennen kuin sen voi viedä uuteen kotiin.

Verhoiksi varmaankin valitaan jotain valkoista ja harsomaista, niistä kun vielä ei ole mitään selvä visiota. Säilytysratkaisuakin pitäisi miettiä vielä. Huoneessa on valmiina yksi kaappi, mutta jonkinlaista lelu- ja kirjansäilytystilaa kuitenkin tarvittaisiin.

-Anni