Asuntoahdistus

Vitsi että ahdistaa! Odottavan aika on pitkä ja silloin kuin jotain odottaa esimerkiksi sitä omaa ensimmäistä kotia ja sen fiksailua. Meillä on siis noin kuukausi aikaa ennen kuin päästään tekemään kauppakirjoja ja sen myötä saadaan avaimet. Mä nään jo unia että ollaan siellä ja asutaan, mutta niissä unissa ei ollenkaan näy meidän tekemää remonttia ;) Onko se siis viesti siitä etten vielä ole ihna varma mitä haluan tehdä niille seinille?

Tytön huoneeseen on nyt tilattu tapetti, mutta muuten olen alkanut epäilemän kirkkaankeltaista teemaa..Puunrunkoja haluan edelleen, mutta minne ja mitä? Äh.. mulle käy aina näin, innostun jostain hirveästi ja sitten kun mietin ja pohdin en oikeastaan pidäkkään ideasta enää niin kovasti. Tietysti kuukauden aikana ehdin taas tykästymään kaikkeen suunniteltuun uudelleen. 

Rehellisesti sanoa asuntoakin enemmän pinnalla on ollut vatsatauti. Meidän perheestä 2/3 on nyt päässyt taas muistelemaan miksi me vihataan vatsatautia ehkä eniten kaikista sairauksista. Olaan oltu tosi terveitä ja vältytty suuremmilta jutuilta, pientä flunssaa lukuunottamatta, mutta nyt oli sitten meidän vuoro. Tässä kaikessa hässäkässä mies on ollut koulussa ja minä oksentelevan lapsen kanssa kotona, mutta onneksi on Emola, jonne voi itse mennä sairastamaan ja saamaan lapsenhoitoapua. Tämän seurauksena nyt kuitenkin Emolassakin sairastetaa :( hups, sori!

Sain muutama päivä sitten melko puhelun myös töistä. Olen vuoden loppuun virallisesti hoitovapaalla kotona, mutta tilanteiden muututtua töissä tarvittaisiinkin mua töihin jo ensi kuun alusta alkaen niin paljon kuin mahdollista. Nooh hoitopaikkaahan( Emolaa lukuunottamatta) meillä nyt ei ole ja ajattelinkin niin että voisin miehen työvuorojen mukaan sopia itselleni työpäiviä. On oikeastaan ihan kiva mennä töihin ja kun tiedän että tyttö on kotona isän tai Emolassa hoidossa voin ihan huoletta luottaa siihen että pärjäävät ja tyttö on hyvässä hoidossa. Hoitopaikkaa onkin haettu vasta syksylle, koska yksinkertaisesti koen että kun lapsi ei osaa omaa tahtoaan puheella ilmaista on hän aivan liian pieni hoitoon.

Olen siinä mielessä onnekas että voin olla lapseni kanssa kotona ja oikeastaan nyt vielä onnekkaampi kun voin tehdä siinä samalla töitä :) Ajattelen sitä nyt remonttibudjetin lihoituksen kantilta :)

Käytiin tänään Mamin ja Pappan luona katsomassa vähän mitä sinne kuuluu. Matkalla näkyi jo hirveästi valko- ja sinivuokkoja. Muistan että pienenä niitä tuli aina äitienpäiväksi kun aamulla niitä lähdettin hakemaan. Muutama vuosi sitten niitä ei löydetty kyllä äitienpäiväksi, mutta nyt taitavat jo kuihtua ennen äitienpäivää.

Jotenkin muutenkin tuntuu että ilmat on ihanan lämpimät ja kukkia putkahtelee esiin joka paikasta. 

 Oikeestaan on aika ihanaa että kesä tulee vaikka talvi-ihminen olen kyllä viimeiseen asti. Mikään ei oo niin tunnelmallista kuin lumisade tai kuulas, oranssi pakkas-aamu :)

-A